Sarjakuva-albumianalyysi

Albumin nimi on Myrkkyjoen Salaisuus, kustantaja on Euroopan parlamentti ja julkaisuvuosi 2003. Albumin piirtäjänä toimi Dominique David, ja käsikirjoitus on Cristina Cuadran ja Rudi Mielin luoma. Albumin laji sijoittuu rikos- ja jännityssarjakuviin.

Albumin juoni käsittelee Euroopan parlamentin kokousta, jossa aiheena on Euroopan saastuvat vedet, ja miten ne saataisiin puhtaiksi, että eurooppalaiset saisivat puhdasta vettä. Päähenkilö Irina, joka on Euroopan parlamentin jäsen, suuntaa avustajansa Alexin kanssa Euroopan parlamentin täysistuntoon Brysseliin. Irina on hyvin näkyvässä roolissa istunnossa, ja kertoo hyviä mieloipiteitä, joita muutkin kannattavat. Matkalla Irina tapaa vanhan tuttavansa Jacquesin, joka toimii valokuvaajana. Jacques koittaa saada isoja tehtaita kiinni, päästämässä myrkkyjä vesistöihin. Lopuksi Jacques saa kuin saakin ison tehtaan, Fimoilin työntekijät kiinni itse teossa. Hän saa otettua kuvat kun he laskevat myrkyt jokeen, ja kun he ajavat Fimoilin tehtaalle takaisin. Fimoil koittaa ostaa pahimman kilpakumppaninsa, Carimasin, jotta he pääsisivät helpommin eroon jätteistään, mutta Jacques julkaisee kuvansa ja luovuttaa ne lehdistön ja tiedotusvälineiden käyttöön. Fimoil on nyt pääepäilty, eikä se saa Carimasta, sekä kaikki eurooppalaiset saavat tästä lähtien puhdasta vettä.

Päähenkilö on Irina, joka on Euroopan parlamentissa. Irina on hyvin koulutettu, määrätietoinen, viisas, tummatukkainen ja hoikka nainen, hän näyttää suurinpiirtein 35-vuotiaalta. Irinan ystävä Jacques, sekä apulainen Alex ovat sivuhenkilöitä. Jacques on aasialaissyntyinen, pikät mustat hiukset omaava mieshenkilö. Hän työskentelee valokuvaajana, ja on samanikäinen Irinan kanssa. Alex on isokokoinen amerikkalainen mies. Hänellä on vaaleat lyhyet hiukset ja silmälasit, hän sopii kuin ilmetty Irinan apulaiseksi. Albumissa on myös muutama taustahenkilö, kuten Carimasin johtaja, Christian Lob sekä Irinaa jatkuvasti seuraava muukalainen.

Sarjakuvan miljöö sijoittuu Belgiaan, tarkemmin ottaen Brysseliin, jossa Euroopan parlamentin istunto pidetään. Sarjakuvan tapahtumat sijoittuvat sekä metsään että kaupungille ja Euroopan parlamentin talolle. Kuvissa esiintyy kaikenkaltaisia esineitä, mitä nyt kaupungeissa yleensä näkee, sekä tietysti vähän erikoisempina, myrkkytynnyreitä.

Vallanhalu tulee albumissa selvästi esille, Fimoilin tapauksessa, jossa yhtiö haluaa valtaa ja kunniaa välittämättä ympäristön terveydestä. Siinä samassa on paljon epärehellisyyttä ja petosta, kun Fimoilin johtaja väittää, että he ovat ottaneet käyttöön useita uusia ympäristönsuojelutoimenpiteitä, vaikka ovat laskeneet myrkkyjättensä koko ajan vesistöihin, muiden maille.

Sarjakuvan piirrostekniikka on hyvin todenmukainen, ominaisia keinoja ovat tummenetut tekstit, joilla korostetaan tärkeitä lausahduksia, sekä tehostusääniä, joilla yritetään luoda oikea tunnelma lukijalle, kuten koiran haukkuessa WAH WAH tai puhelimen soidessa RRING. Sarjakuvassa leikitellään ruurujen mittasuhteilla, ruudtuja on pitkuloita, leveitä ja neliöitä. Ja kaikkia käytetään paljon.

Sarjakuvassa tekstin suhde on selvästi voimakkaampi kuvaan nähden. Mielestäni kuvitus ei paljoakaan vaikuta tarinan kulkuun, paitsi erityistapauksissa. Mutta sarjakuva vaikuttaa siltä, että siitä voisi hyvin kirjoittaa novellinkin, jotenka kuvan suhde ei siis ole voimakas tekstiin nähden.

Valitsin juuri tämän sarjakuvan sen jännittävän näköisen kannen ja nimen perusteella. En ollut koskaan aikaisemmin kuullutkaan kyseistä sarjakuvasta enkä tekijöistäkään. Sen sisältökin vaikutti hyvältä, koska normaalisti luen vain strippejä sanomalehdistä tai Aku Ankkaa, joten tällaine todenmukainen jännityssarjakuva vaikutti hyvältä valinnalta.